Suomen Sota 1808-1809

Suomen sota 1808 - 1809

Sodan taustaa

Napoleonin sotien aikakaudella 1800-luvun alussa Ranska totesi tarvitsevansa liittolaisen vihollistaan Englantia vastaan. Tarkoituksena oli saartaa Englanti Napoleonin 1806 julistamalla kauppasaarrolla. Ranskan ja Venäjän keisarit allekirjoittivat 1807 Tilsitin liittosopimuksen. Aiemmin Napoleonin vastaiseen liittoutumaan kuulunut Venäjä suostui sopimuksessa liittymään mannermaasulkemukseen, ja painostamaan Napoleonin vastustajiin kuuluvaa Ruotsia osallistumaan toimiin Englannin eristämiseksi. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf ei taipunut Venäjän uhan edessä, ja henkilökohtaisesti hän piti Napoleonia ilmestyskirjan petona. Kävi selväksi, että ainoastaan sota saattaisi suostutella Ruotsin yhteistyöhön. Purevassa pakkasessa 21.2.1808 venäläiset joukot ylittivät Suomen rajan. Sota Ruotsin taivuttamiseksi alkoi.

Taistelut alkavat

Kolme venäläistä divisioonaa aloittivat sotatoimet Suomessa (Suomi oli tuolloin osa Ruotsin valtakuntaa). Hyökkäys käynnistettiin tarkoituksellisesti talvella, jolloin jäätynyt meri estäisi apuvoimien saapumisen Ruotsista. Suomen alueella oli kuitenkin aloitettu helmikuun alussa liikekannallepano. Kenttäarmeija sijoitettiin kolmeen prikaatiin, kaksi Uudellemaalle ja yksi Mikkelin ympäristöön. Hyökkäyksen alettua annettiin käsky perääntyä tarpeen vaatiessa Hämeenlinnaan asti. Ylipäällikkö Wilhelm Mauritz Klingsporin saavuttua Suomeen peräytymistä jatkettiin hänen käskyllään Pohjanmaalle asti. Alueita luovutettiin taisteluitta ja vetäytyminen alkoi käydä paniikinomaiseksi.

Venäläiset pysäytetään

Venäläiset valloittivat Etelä-Suomen rannikolla Helsingin ja Turun alueet. Tärkeät linnoitukset Svartholma ja Viapori antautuivat helposti, ja venäläiset uskoivat Ruotsin armeijan joukkojen pikaiseen antautumiseen. Armeijaan kuului myös suomalaisia joukkoja. Savossa venäläiset etenivät ripeästi peräytyvien suomalaisten joukkojen vanavedessä aina Mikkelistä Ouluun saakka. Pääarmeija vetäytyi lännessä kohti Oulua, jossa Savon prikaati jo oli. Taistelukosketus venäläisiin syntyi 18.4. Siikajoella. Kyseisessä taistelussa Ruotsin armeija voitti venäläisten pienemmät joukot. Voitolla oli psykologista merkitystä ja se enteilikin käännettä sodan kulussa. Reilun viikon päästä venäläiset voitettiin myös Revonlahdella. Nyt Pohjanmaalle vetäytyneiden joukkojen piti suunnitelmien mukaan aloittaa eteneminen kohti etelää.

Ruotsalaisten vastaisku

Toukokuussa 1808 Klingsporin pääarmeija aloitti etenemisen lännessä. Savon prikaati, eversti Sandelsin johdolla, tunkeutui Iisalmen kautta Kuopioon ja edelleen aina Juvalle saakka. Juvalta Sandels joutui kuitenkin kääntymään saarron pelossa takaisin ja joukot palasivat Kuopioon ja edelleen Toivalaan, jossa prikaati oli puolustusasemissa koko kesän 1808. Sandelsin joukkojen tehokkaat häirintähyökkäykset venäläisiä vastaan estivät joukkoja etenemästä Pohjanmaalle. Ruotsista tulleet apujoukot eivät vaikuttaneet juurikaan sodan kulkuun. Pääarmeijan kesäsotaretki 1808 oli kuitenkin voitokas. Voittoisalle sodankäynnille tuli käännekohta 21.8. Karstulan taistelussa. Pääarmeija vetäytyi pohjoiseen käyden vielä Ruonan ja Salmin taistelut. Oravaisten verinen taistelu, jossa Ruotsin joukot lyötiin, käytiin 14.9. Aselevon solmiminen alkoi näyttää sopivimmalta vaihtoehdolta Ruotsille. Pääarmeijan taistelutahto oli murenemassa. Klingsporin erottua solmittiin Lohtajan aselepo 29.9.1808.

Taistelut Iisalmessa

Sandelsin Toivalaan asettuneet joukot olivat peräytyneet Iisalmeen Paloisvirralle ja linnoittaneet alueen. Lohtajan sopimuksen aselepolinja pakotti kuitenkin Sandelsin joukot siirtymään pohjoisemmaksi Koljonvirralle. Aselepo päättyi 27.10.1808 puolenpäivän aikaan. Tästä alkoi ankara, iltaan saakka kestänyt Koljonvirran taistelu. Vähälukuisemmat suomalais-ruotsalaiset joukot voittivat kamppailun. Venäläiset jäivät kuitenkin asemiin Koljonvirran sillan itäpuolelle. Marraskuun 10. ja 11. päivän välisenä yönä suomalais-ruotsalaiset joukot tekivät yllätyshyökkäyksen venäläisten majoitusalueelle häviten kuitenkin taistelun.

Sodan loppu

Koljonvirran taistelu oli Ruotsin armeijan viimeinen voitto sodassa Suomen alueella. Pääarmeija oli vetäytynyt kohti Oulua ja 19.11. solmittiin Olkijoella aselepo. Sopimuksessa sallittiin pääarmeijan vetäytyä Ruotsin puolelle. Suomalais-ruotsalaisten joukkojen rippeet poistuivat Suomesta 13.12. mennessä. Sodankäynti alkoi olla lopuillaan, ja 17.9.1809 solmittiin Haminassa lopullinen rauha, jossa Ruotsin kuningas luopui oikeuksistaan Suomeen. Sodan edetessä sen luonne oli muuttunut painostussodasta valloitussodaksi, jonka päämääränä oli Suomen alueen irrottaminen Ruotsin valtakunnasta. Suomi liitettiin osaksi Venäjää, ja alue sai autonomian.

Takaisin ylös