Koljonvirran taistelu 27.10.1808

Koljonvirran taistelu 27.10.1808

Taistelu alkaa

Lohtajan aselepo oli ilmoitettu päättyväksi 27. lokakuuta puoliltapäivin, ja tuon päivän aamuna saivat molempien osapuolten joukot käskyn valmistautua taisteluun. Iisalmessa aselepolinja kulki kirkon (nyk. Kustaa Aadolfin kirkko) vierestä. Suomalais-ruotsalaiset joukot olivat asemissa Koljonvirran sillan länsirannalla. Sandels esikuntineen oli asettautunut Fredriksdaliin kartanoon (nykyinen Koljonvirran sairaalan alue, ks. kartta). Venäläisten joukkojen johtaja Koljonvirralla oli Ruhtinas Dolgoruki, joka oli valmistautunut hyökkäämään heti aselevon päätyttyä kohti Koljonvirtaa. Puolenpäivän aikaan kuuluivat ensimmäiset laukaukset sekä torvensoittoa Iisalmen kirkolta. Venäläisten ensimmäinen yritys ylittää silta pysähtyi Savon jääkäreiden tuleen. Samoin epäonnistui suomalais-ruotsalaisten joukkojen suunnitelma tuhota Koljonvirran silta kokonaan. Silta oli ennätetty purkaa puoliksi, mutta siihen oli asetettu irtolankkuja, jotta etuvartiot pääsisivät vielä sillalla kulkemaan.

Dolgorukin kuolema 

Venäläisten pioneerien onnistui iltapäivällä korjata silta ja siirtää joukkoja sillan länsipuolelle, jolloin Savon jääkäreiden oli vetäydyttävä kohti Linnan mäkeä (ks. kartta). Venäläisten saivat tuotua yhä enemmän joukkoja sillan ylitse. Ruhtinas Dolgoruki pysähtyi hevosineen keskellä taistelua odottamaan kuriirin kirjettä. Paikallaan oleva komentaja joutui suomalais-ruotsalaisten tykkitulen maalitauluksi. On todennäköistä, että tykinkuula pirstoi ruhtinaan kahtia, ja hänen valkoinen ratsunsa vei suruviestin venäläisille joukoille. Ruhtinaan kaatuminen vaikutti lamaannuttavasti venäläisarmeijan taistelutahtoon.

Sandelsin voitto

Sandels antoi venäläisjoukkojen jatkaa etenemistään sillan jälkeiseen kapeikkoon, kunnes antoi vastahyökkäyskäskyn lähes viime hetkillä. Tykistön ja jalka-väkiaseiden yhteislaukauksen jälkeen kolme Linnan mäen takana piilossa ollutta suomalaisten rivistöä iski vihollisen kimppuun ja onnistui lyömään venäläisten joukot hajalle. Hyökkäys käytiin niin sanotusti kylmin asein, mies miestä vastaan pistimillä kamppaillen. Taistelu kääntyi Sandelsin voitoksi, mutta tykistötuli laantui virran rannalla vasta illalla kello 19 aikoihin. Osapuolet sopivat 36 tunnin aselevosta ja ryhtyivät kokoamaan joukkojaan sekä hoitamaan haavoittuneitaan. Koljonvirran taistelun jälkeen Sandelsin prikaati aloitti vetäytymisen Vieremälle ja Salahmille aamuyöstä 29.10.1808

Takaisin ylös